Siskon murot

Ei vieläkään kameranlaturia eikä näin ollen kameraakaan :( Onneksi sain nyt sentään käyttööni Miken mahtavan mega-Nikonin, jonka mieluusti vohkisin ja ottaisin omakseni, vaikken osaakaan sitä laisinkaan käyttää. Ah sitä murojen kuvaamisen autuutta! Maistelussa olivat tänään sisareni Venlan kaapista löytyneet murot, jotka ovat lähteneet hupenemaan huomattavasti tavanomaista nopeammin nyt kun minä, eli armas allekirjoittanut muromonsteri, olen saapunut vieraisille :B

Kummipoikanikin näyttää jo nuorella iällä arvostavan muropakettien pyhyyttä, vaikkei ikä (eikä oikein suukalustokaan, alaleuassa kaksi hammasta) vielä murojen syöntiin riitäkään. Emppulimppu on myös kiinnostunut meikeistä, kengistä ja syömisestä,joten meillä tulee varmasti olemaan paljon yhteistä.
Mörssötettävinä olivat tänään siis Rainbown hedelmäinen muromysli (paketin ruotsinkielinen puoli siinä sopivasti esillä, kun nyt täällä svenska-talande bättre folkin seassa luimuillaan) sekä Elovenan täysjyvämurot - melkein terveellistä jopa, mutta aiai kun hyvää.

 

Vasemmalla siinä hedelmäiset muromyslit ja oikealla täysjyvämurot. Venlalla on tapana lisätä noihin täysjyvämuroihin hitusen sokeria, joten niin tein minäkin. Hivenen kuivakan makuisiahan nuo Elovenat olivat, mutta rakenne oli jotenkin niin ihastuttava, ettei se juurikaan haitannut. Lisäksi kuivakka maku luo illuusion terveellisyydestä mikä taas luo minulle illuusion paremmasta ihmisyydestäni, joten kyllä arvostan. Hedelmäiset muromyslit taas ovat ehdottomasti muromyslien aatelia, joita muistaakseni söin joskus nuoruudessani useinkin. Tuotteeseen on sullottu mm. ananasta, banaania ja persikkaa, mikä saattaa kuulostaa hiukkasen äklöltä, mutta toimii jotenkin täydellisen harmonisesti. Bon!

 

 

On se hienoa että murot maistuu muillekin perheeni jäsenille kuin itselleni :)
Tänään oli kerrassanssa niin mainio sää, että jopa minäkin antauduin ulostauttamaan itseni. Noiden ällöreippailijoiden perässä roikkuminen oli sen verran väsyttävää, että torkahdin sitten sohvalle, ja jouduin Miken kameroinnin uhriksi. Näytin kuvissa sen verran läskinaamalta että rupean oikeasti harkitsemaan jotakin laihduttavia toimia. Entä jos rupeaisinkin syömään pelkästään muroja? Tai jospa vaan liikkuisin joskus. Hmm.
Onneksi Mikke sentään tajusi ottaa kuvia esteettisemmistäkin asioista kuin minusta rötköttämässä sohvalla.

Teknologia pettää jälleen

Tällä kertaa se on kadonnut! Todellisuudessa olen tainnut jättää kamerani laturin Kannukseen, mutta mikäli näin on käynyt saan sen luultavasti huomenna takaisin. En nyt sitten laajemmalti esittele viimeisintä murokokeiluani eli Eldoradon Crunchy Muromyslejä, koska ei se ole ollenkaan niin hauskaa ilman kuvia. Hyviä kyllä ovat, rapsakoita niin kuin ihanien ja rasvaisten muromyslien kuuluukin olla. Tuote saattaapi sisältää hieman pähkinää, ja siltä se kieltämättä hieman tuntuikin. Mutta ei kaikeksi onneksi huolestuttavan häiritsevällä tavalla.

Sekä minä että Pauli kyllä pidämme enemmän muromysleistä kuin mysleistä. Täydellinen yhdistelmä tämä myslien ja murojen rakkauden tuotos. Rapeus avainsanana.

 

Kuva täältä 

Seuraavaksi kokeilemme cruncheja Danonen banaanijogurtin lisukkeena, nyt Danonet tosiaan myös isoissa purkeissa :)

Lisäys vielä edelliseen muroarvosteluun, eli Oatibix-analyysiin. Eivät ne vaan kerrassaan toimineet vaan millään tavalla, jotenkin kauraisena versiona koko pötikkähommeli oli epämiellyttävä. Vaikka kaurapuurosta pidänkin, niin en kyllä tuollaisessa muodossa. Vinkkejä bixien mukavampaan nauttimiseen kyllä kaivattaisiin...

Ostin tänään kirppikseltä pari uutta murokulhoa, ajattelin ruveta keräilemään.

Mullistavaa, Paulikin pisti jogurtin murojen päälle! Namia on näinkin, banaanijogurtti maistuu jännältä mutta juurikin oikein hyvältä.

Suosittelen kaikkia myös katsomaan tositarinoihin perustuvan elokuvan Julia & Julie (vai olikohan se toisinpäin), josta Meryl Streep on myös, jälleen kerran, Oscar-ehdokkaana. Ja todellakin ansaitusti kyllä. Elokuva kaikenlisäksi kertoo ruokabloggailusta(kin), siksikin minulle ajankohtainen :)  

Täysjyvätuotteet yhdessä terveellisen ruokavalion ja elämäntavan kanssa ovat hyväksi terveydelle

Ihan alkajaisiksi täytyypi todeta, että kaikkien kannattaa ja pitäisi todellakin käydä katsomassa Where The Wild Things Are eli Hassut hurjat hirviöt! Ja kaikkein parasta olisi käydä katsomassa se samalla tavalla kuin minä ja Anna, eli olimme elokuvateatterissa kahdestaan wild thingsien kanssa - se oli hauskaa ja mahdollisti mukavasti ihkutushihkumisen :)
Tahtoisin olla naispuolinen Spike Jonze. Miun kaikissa elokuvissa pitäisi kyllä ehdottomasti olla kohtaus, jossa joku syö muroja...Hassuissa hurjissa hirviöissä oli sentään semmoinen kohtaus jossa syötiin suklaakakkua yöaikaan, mikä on melkein yhtä hyvä.
Siirryin viime yönä Tampereelta Turkuun, ja raahasin mukana myös muroja jotta meillä olisi jotain yöpalaa. Tehtiin myös julkkisbongaus tallustellessamme rautatieasemalta kotia kohti - lumisilla kaduilla yhden aikaan yöllä ei vaeltanut kukaan muu kuin me ja Krista Kosonen. Toinen kerta jo lyhyellä aikavälillä kun hänet näen, kohta se varmaan jo tunnistaa miutkin, tai sitten ehkä ei.
Tampereen tuomisina maisteltaviksi saapuivat uutuus-Weetabixit, eli kaurasta valmistetut Oatibixit.

 Söin jossain vaiheessa elämääni päivittäin Weetabixeja, ja olin kehitellyt oikein oman valmistelutekniikan niitä varten. Vehnäpötikät maistuivat näes kovasti paremmilta, kun asettelin ne ensin lävikköön ja kostutin sitten maidolla huolellisesti siten etteivät ne olleet enää kuivia hiutaleisia kökkäreitä mutta eivät myöskään aivan puuromössöä. Ja sitten mutustelin ne menemään maustamattoman jogurtin ja mansikkahillon kera. Nam :) Pitänee maistaa näitä Oatibixeja tuolla menetelmällä, sillä maidon kanssa ne eivät oikein itseäni innostaneet. Rakenne on kyllä ehdottomasti bixien suurin ongelma, mutta juuri senhän takia ne ovatkin bixejä ja erilaisia kuin kaikki muut murot. Lisäksi myös pakkaus on ongelmallinen... Bixejä on vaikea kaivaa tiukoista pakkauspapereistaan ja murusia päätyy kaikkialle.

Oatibixeissä ei periaatteessa ollut mitään vikaa, mutta sekä minä että Pauli totesimme pitävämme kyllä perus-Weetabixeistä ehkä enemmän. Makuelämykseen vaikutti kyllä omalta osaltani ehdottomasti se, että osa Oatibixistä oli kuivaa höttöä ja osa märkää mössöä. Yöllä maistelimme bixejä maidon ja mansikkahillon kanssa, nyt päiväsellä eksoottisesti cantaloupen kanssa. Vai kirjotetaanko se ehkä sittenkin cantalope? Todennäköisesti. Tällainen yhdistely tuli vain mieleen mahdollisena vaihtoehtona kun muistelin sitä muinaista Weetabix- televisiomainosta, jossa esiteltiin miten monien eri juttujen kanssa Weetabixejä voikaan syödä. Ja joku niistä tyypeistä söi Weetabixejä hirviömäisten vihreiden hedelmien kera, mikä melkein sai itseni boikotoimaan koko murotuotetta.

 

Paulilla päällään gina tricotin farkkupaita, joka taitaa sopia hälle paremmin kuin allekirjoittaneelle :)

Building Better Breakfasts

Tänään aloitimnme Annan kanssa uuden elämämme ja viikkomme Reilun Kaupan Myslillä. Jossa ei ole ollenkaan vehnää! Harvemmin tulee sellaista muroa/mysliä syötyäkään. Kyllä nyt tuntuu että on elämä mallillansa, varsinkin kun katsotaan sivusilmällä samalla Candy -nimistä elokuvaa, joka kertoo heroiininkäyttäjien vaikeuksista.
Ei kannata käyttää heroiinia, ihmiset hyvät! Syökää muroja mieluummin.

Reilun Kaupan Myslistä löytyy heroiinin sijasta kaikkia hienoja juttuja, kuten hunajakauraa, ohrahiutaleita, kaurahiutaleita,  sultanarusinaa, rusinaa, mallastettua ohrahiutaletta, parapähkinälastuja, banaanilastuja, hunza-apriikosinpaloja, ananasta ja kanelia. Eli ei siinä ollutkaan kookosta niin kuin luulin! Varmaan nuo parapähkinälastut jotenkin minua hämäsivät, sanoin itse asiassa Annallekin että on se jännä, kun en yleensä kookoksesta tykkää, mutta tähän se sopii...Hmm.
Mielenkiintoa herättivät myös sultanarusina ja hunza-aprikoosi...En ollut aikaisemmin edes tiennyt, että on olemassa tuon nimisiä asioita, mutta kyllä niitä nyt taitaa ollakin. Kaikkea sitä oppii myslipaketteja lukemalla.

Anna söi myslinsä mustikkajogurtin kera, minä maitoa lisäsin. Yleensä en maitoa mysleihin pistä, kun tulee vähän turhan vettynyt meininki, mutta oli ihan kivaa vaihtelua kenties tämä. Ja myslien raikas eksotiikka pääsi jotenkin olemaan voittoisammassa asemassa nyt kun jogurtti ei ollut messissä makukiemuroineen. Annan mielestä hänen mysli-jogurtti-yhdistelmästään tuli liiaksi glögi mieleen, ja ilmeisesti se ei ollut sitten miellyttävä mielleyhtymä, sillä Anna jätti myslit kesken.
Olen kenties sikäli vähän huono muroarvostelija, sillä pidän yleensä kaikesta ruuasta. Ja pidin näistäkin mysleistä, ylläripylläri. Hiutaleita oli kenties suhteessa hieman liikaa, itsehän rakastan mysleissä erityisesti kaikkia erinäisiä hedelmä- ja pähkinäpartikkeleita. Näissä mysleissä parapähkinät eivät myöskään aiheuttaneet pähkinäallergian heräilyä, joten thumbs up for that! Kokonaisuudessaan oikein kiva mueslielämys, joista tuli lisäksi jotenkin maailmaa syleilevä tunnelma - that's fair trade for you.

Nyt lähdetään Annan kanssa etsimään uutta laukkua (sekä minulle lisävaatekertoja, jos luoja suo) ja sen jälkeen katsomaan ihania Hassuja hurjia hirviöitä, joita olen odottanut jo kovin kauan, mutta nyt vasta pääsen näkemään. Jei!

Kasvava ja liikkuva nuori tarvitsee paljon energiaa jaksaakseen päivän aikana harrastuksissa ja oppiakseen koulussa.

Tänään junailimme Tampereelle Annan kämpille majailemaan ja ihanainen Leeakin seuraamme liittyi muroja maistelemaan. Vieraileva tähti, jota ihan liian harvoin nykyään näen, sai valita murotestauksen seuraavan kohteen ja kippoihin kaadettiin tänään täten Lion-muroja. Fantsujen Lion-patukoiden kadottua karkkihyllyiltä on tämä muromerkki ainoa jäljelle jäänyt jäänne entisaikojen ihanuuksista.

Itse olin jo useamman kerran kyseisiä muroja maistellut, ja aina niistä nauttinut. Ja niin mie nytkin. Kiinnostavampaa oli siis kuulla Annan ja Leean mielipiteitä näistä "suklaan- ja toffeenmakuisista vehnä-riisimuroista" joihin on kaikenlisäksi lisätty "8 vitamiinia, rautaa ja kalsiumia". On se mahtavaa.

 

Anna ja Leea on maitovammasia, siksi söivät vähemmän muroja tällä kertaa ku oli vaan normimaitoa tarjolla. Ja itselläni ylläripylläri täysinäisin kipponen.

Ja hienoahan näissä muroissa on se,.etteivät ne maistu laisinkaan terveellisiltä (enkä nyt ihan varma ole, ovatko ne edes kovinkaan) vaan kertakaikkisen mukavilta ja makioilta vain. Mie siis tykkään. Ja Annakin. Leea taas jäi kaipaamaan lisää leijonameininkiä. Niin, eihän noista muroista nyt oikein millänsäkään se suklaapatukka mieleen tule. Mutta olen silti onnellinen niistä. Kyllä. Olisin myös onnellinen Lion-patukoiden paluusta. Tai no, pysyköön poissa, yritän vältellä suklaata. Paitsi ostin tänään kyllä Pandan uutta suklaanmakuista makeistahnaa. Mutten vielä ole maistanut. Jännittävä pussukka. Kaverini Peten mukaan sitä pitää levittää iholle ja syödä siitä. Onhan niitä kaikenlaisia suklaahoitoja olemassa.

Tämän postauksen otsikosta muuten (muropaketista siis poimittu)... Vaikuttaa aikalailla siltä että murot on melko laajalti suunnattu nuoremmalle väestölle, lapsille ja nuorille. Miksihän näin?
Me ollaan ainakin tällä hetkellä kovasti energian kaipuussa. Kuinkahan paljon näitä muroja pitäis syödä että miedän raihnainen joukkomme jaksaisi innostua lauantai-illan riennoista ja ryminästä?

Isän myslit

Meiän isäkin tykkää muroista. Kenties omakin rakkauteni muroihin on isältä peritty - ensimmäiset suuhuni laittamat murot ovat mitä luultavimmin olleet isän vakkarimaissihiutaleita, joita se raahasi aina Siwasta syötäväksi. Niitä myytiin aina semmosissa isoissa muovisäkeissä, mutten muista nähneeni niitä vuosikausiin... Pitänee kysyä isukilta minkä sorttisia muroja ne mahtoivat olla.

Isä söi aina murojansa maidon kera, ja paineli murot huolellisesti maidon alle lusikallansa. Kaikkien hiutaleiden piti saada maitokastelu. Kyllä siinä joka aamuisessa murotoimituksessa oli jotain pyhää, jota nyt lämmöllä muistelen.

Sitten äitini eräänä päivänä keksi että maissihiutaleet ovat epäterveellisiä, ja että isä niistä lihoaa. En tiedä onko sillä niin kamalasti väliä mitä muroja isä syö, kun on aina aika hoikka ja terve ja urheilullinen ollut, mutta äidin mielestä muutoksen oli tultava. Ja niin saapuivat myslit keittiömme murolaatikkoon. Muistan että isä kokeili melkein kaikkia myslejä mitä kaupastamme löytyi, ja minäkin niitä sitten mutustelin. Lopulta löytyivät Kilomyslit, ja niistä tykkäsi niin isä kuin minäkin.

Isä syö myslejä joka aamu banaanijogurtin kera, ja minusta se on aikas outoa että isä pistää sen jogurtin siihen myslien päälle. Ja sitten se jättää ne myslit maustumaan sinne jogurtin alle siksi aikaa että käy lukemassa tekstiteeveetä. Itsekin syön myslejä aina mieluiten jogurtin kera, tänä aamuna valikoitui myslien alle hedelmämixpommi- mikälie -jogurtti - ja nimenomaan alle. Oikein parhaimmistoa ovat nämä Kilomyslit myslien maailmassa, mitä en tokikaan tarpeeksi hyvin vielä tunne. Paitsi pussin tyhjentyessä kun alkaa nuo kivat kuivat hedelmäkokkareet ja rusinat loppumaan ja on vaan tuota kuivakkaa myslihipsua jäljellä - it's no fun then.
Kotikotona ollessani en paljon muuta ikinä syökään kuin myslejä ja jogurttia. Hyvää myös yösyömisenä :)

Kaikelle on aikansa ja paikkansa - Kid's Happy Moment

Muroblogin ensimmäinen ja täten tokikin suurenmoinen murokokeilu suoritettiin rakkaan Annan lapsuudenkodin lempeässä vilttimaailmassa. Anna on suuri Coco Popsien ystävä (niin kuin luonnollisesti itsekin olen - lähdetään nyt siis siitä olettamuksesta että rakastan kaikkia muroja), joten kummallekin uusi tuote Coco Pops ROCKS lähti kaupasta mukaan ilman liikoja empimisiä.

Kumpikin murotestaaja oli ehtinyt jo syödä itsensä pullolleen, joten muronhimo ei ehkä testaushetkellä ollut suurimmillaan. Miehän vallattomasti mutustelin mm. alla olevassa kuvassa John Lennonin ja pandan kanssa poseraavaa karpalosuklaakeksiä, oikein namia, ja taisi siinä ,kröhröhm, jotain muutakin suuhuni upota. Se on niin ammollansa aina ja vetää ruokaa puoleensa kuin musta aukko...

Tämän tunnustuksen tarkoituksena oli tietysti painottaa sitä, että vähemmän ähkyssä olotilassa murot olisivat saattaneet maistua makoisammilta.

Varpaat sinä Annan iloksi näkyvillä nätisti.

Murot koostuivat "rapeista, suklaanmakuisista maissipalloista ja kaura-, riisi- ja vehnätyynyistä" ja ulkonäöllisesti sekä murot että Annan residenssi olivat sen verran mieltäni kiihottavia että näpsin kuvia kukkuraisista murokulhoistamme kahteen eri paikkaan sijoitettuina.

 

  

Tykkään tästä enkelityyppihyypiöstä kovin.

 

Kummassakaan meistä Coco Pops Rocksit eivät herättäneet suurta rakkauden paloa, mutten missään nimessä moittisi näitäkään muroja pahanmakuisiksi. En sylkisi kuppiin jos uudestaan tarjottaisiin, so to say. Itse asiassa syön muroja tälläkin hetkellä, halusin toisen mielipiteen itseltäni. Ja hyvä niin, itse asiassa tykkään niistä nyt hieman enemmän. Kieltämättä isommissa tyynyissä on havaittavissa hieman oudohkoja makuvivahteita. Turhan makeita ja täyttäviä ehkäpä murot noin kokonaisuutena. Annalla oli ongelmia syödä kipposensa tyhjäksi ja röyhtäykset jälkeenpäin olivat kuulemma epämiellyttäviä. Muropaketissa varoiteltiin mahdollisista hasselpähkinän ja maantelin jäänteistä (eikös niistä aina varoitella), ja tällä kertaa jopa epäilin pienimuotoisen pähkinäallergiani hieman kurkkivan kurkun pohjalta. Ainakin ikävän raapiva efekti muroilla suussa oli.
Mutta kyllä ne maistuivat silti - maku kokonaisuutena makoisan suklainen ja vähän järeämmän kokoisia murohippusia oli vaihteeksi metkaa syödä. Jotenkin monipuolinen ja ajatuksia herättävä muroelämys kaiken kaikkiaan.

Muroista nauttivat myös Reino-koira, joka pääsi niitä lattialta noukkimaan, sekä Pelle-laukkuni, joka imaisi osan muropaketin sisällöstä sisuksiinsa - älkää kysykö miten.