Kasvava ja liikkuva nuori tarvitsee paljon energiaa jaksaakseen päivän aikana harrastuksissa ja oppiakseen koulussa.

Tänään junailimme Tampereelle Annan kämpille majailemaan ja ihanainen Leeakin seuraamme liittyi muroja maistelemaan. Vieraileva tähti, jota ihan liian harvoin nykyään näen, sai valita murotestauksen seuraavan kohteen ja kippoihin kaadettiin tänään täten Lion-muroja. Fantsujen Lion-patukoiden kadottua karkkihyllyiltä on tämä muromerkki ainoa jäljelle jäänyt jäänne entisaikojen ihanuuksista.

Itse olin jo useamman kerran kyseisiä muroja maistellut, ja aina niistä nauttinut. Ja niin mie nytkin. Kiinnostavampaa oli siis kuulla Annan ja Leean mielipiteitä näistä "suklaan- ja toffeenmakuisista vehnä-riisimuroista" joihin on kaikenlisäksi lisätty "8 vitamiinia, rautaa ja kalsiumia". On se mahtavaa.

 

Anna ja Leea on maitovammasia, siksi söivät vähemmän muroja tällä kertaa ku oli vaan normimaitoa tarjolla. Ja itselläni ylläripylläri täysinäisin kipponen.

Ja hienoahan näissä muroissa on se,.etteivät ne maistu laisinkaan terveellisiltä (enkä nyt ihan varma ole, ovatko ne edes kovinkaan) vaan kertakaikkisen mukavilta ja makioilta vain. Mie siis tykkään. Ja Annakin. Leea taas jäi kaipaamaan lisää leijonameininkiä. Niin, eihän noista muroista nyt oikein millänsäkään se suklaapatukka mieleen tule. Mutta olen silti onnellinen niistä. Kyllä. Olisin myös onnellinen Lion-patukoiden paluusta. Tai no, pysyköön poissa, yritän vältellä suklaata. Paitsi ostin tänään kyllä Pandan uutta suklaanmakuista makeistahnaa. Mutten vielä ole maistanut. Jännittävä pussukka. Kaverini Peten mukaan sitä pitää levittää iholle ja syödä siitä. Onhan niitä kaikenlaisia suklaahoitoja olemassa.

Tämän postauksen otsikosta muuten (muropaketista siis poimittu)... Vaikuttaa aikalailla siltä että murot on melko laajalti suunnattu nuoremmalle väestölle, lapsille ja nuorille. Miksihän näin?
Me ollaan ainakin tällä hetkellä kovasti energian kaipuussa. Kuinkahan paljon näitä muroja pitäis syödä että miedän raihnainen joukkomme jaksaisi innostua lauantai-illan riennoista ja ryminästä?

Isän myslit

Meiän isäkin tykkää muroista. Kenties omakin rakkauteni muroihin on isältä peritty - ensimmäiset suuhuni laittamat murot ovat mitä luultavimmin olleet isän vakkarimaissihiutaleita, joita se raahasi aina Siwasta syötäväksi. Niitä myytiin aina semmosissa isoissa muovisäkeissä, mutten muista nähneeni niitä vuosikausiin... Pitänee kysyä isukilta minkä sorttisia muroja ne mahtoivat olla.

Isä söi aina murojansa maidon kera, ja paineli murot huolellisesti maidon alle lusikallansa. Kaikkien hiutaleiden piti saada maitokastelu. Kyllä siinä joka aamuisessa murotoimituksessa oli jotain pyhää, jota nyt lämmöllä muistelen.

Sitten äitini eräänä päivänä keksi että maissihiutaleet ovat epäterveellisiä, ja että isä niistä lihoaa. En tiedä onko sillä niin kamalasti väliä mitä muroja isä syö, kun on aina aika hoikka ja terve ja urheilullinen ollut, mutta äidin mielestä muutoksen oli tultava. Ja niin saapuivat myslit keittiömme murolaatikkoon. Muistan että isä kokeili melkein kaikkia myslejä mitä kaupastamme löytyi, ja minäkin niitä sitten mutustelin. Lopulta löytyivät Kilomyslit, ja niistä tykkäsi niin isä kuin minäkin.

Isä syö myslejä joka aamu banaanijogurtin kera, ja minusta se on aikas outoa että isä pistää sen jogurtin siihen myslien päälle. Ja sitten se jättää ne myslit maustumaan sinne jogurtin alle siksi aikaa että käy lukemassa tekstiteeveetä. Itsekin syön myslejä aina mieluiten jogurtin kera, tänä aamuna valikoitui myslien alle hedelmämixpommi- mikälie -jogurtti - ja nimenomaan alle. Oikein parhaimmistoa ovat nämä Kilomyslit myslien maailmassa, mitä en tokikaan tarpeeksi hyvin vielä tunne. Paitsi pussin tyhjentyessä kun alkaa nuo kivat kuivat hedelmäkokkareet ja rusinat loppumaan ja on vaan tuota kuivakkaa myslihipsua jäljellä - it's no fun then.
Kotikotona ollessani en paljon muuta ikinä syökään kuin myslejä ja jogurttia. Hyvää myös yösyömisenä :)

Kaikelle on aikansa ja paikkansa - Kid's Happy Moment

Muroblogin ensimmäinen ja täten tokikin suurenmoinen murokokeilu suoritettiin rakkaan Annan lapsuudenkodin lempeässä vilttimaailmassa. Anna on suuri Coco Popsien ystävä (niin kuin luonnollisesti itsekin olen - lähdetään nyt siis siitä olettamuksesta että rakastan kaikkia muroja), joten kummallekin uusi tuote Coco Pops ROCKS lähti kaupasta mukaan ilman liikoja empimisiä.

Kumpikin murotestaaja oli ehtinyt jo syödä itsensä pullolleen, joten muronhimo ei ehkä testaushetkellä ollut suurimmillaan. Miehän vallattomasti mutustelin mm. alla olevassa kuvassa John Lennonin ja pandan kanssa poseraavaa karpalosuklaakeksiä, oikein namia, ja taisi siinä ,kröhröhm, jotain muutakin suuhuni upota. Se on niin ammollansa aina ja vetää ruokaa puoleensa kuin musta aukko...

Tämän tunnustuksen tarkoituksena oli tietysti painottaa sitä, että vähemmän ähkyssä olotilassa murot olisivat saattaneet maistua makoisammilta.

Varpaat sinä Annan iloksi näkyvillä nätisti.

Murot koostuivat "rapeista, suklaanmakuisista maissipalloista ja kaura-, riisi- ja vehnätyynyistä" ja ulkonäöllisesti sekä murot että Annan residenssi olivat sen verran mieltäni kiihottavia että näpsin kuvia kukkuraisista murokulhoistamme kahteen eri paikkaan sijoitettuina.

 

  

Tykkään tästä enkelityyppihyypiöstä kovin.

 

Kummassakaan meistä Coco Pops Rocksit eivät herättäneet suurta rakkauden paloa, mutten missään nimessä moittisi näitäkään muroja pahanmakuisiksi. En sylkisi kuppiin jos uudestaan tarjottaisiin, so to say. Itse asiassa syön muroja tälläkin hetkellä, halusin toisen mielipiteen itseltäni. Ja hyvä niin, itse asiassa tykkään niistä nyt hieman enemmän. Kieltämättä isommissa tyynyissä on havaittavissa hieman oudohkoja makuvivahteita. Turhan makeita ja täyttäviä ehkäpä murot noin kokonaisuutena. Annalla oli ongelmia syödä kipposensa tyhjäksi ja röyhtäykset jälkeenpäin olivat kuulemma epämiellyttäviä. Muropaketissa varoiteltiin mahdollisista hasselpähkinän ja maantelin jäänteistä (eikös niistä aina varoitella), ja tällä kertaa jopa epäilin pienimuotoisen pähkinäallergiani hieman kurkkivan kurkun pohjalta. Ainakin ikävän raapiva efekti muroilla suussa oli.
Mutta kyllä ne maistuivat silti - maku kokonaisuutena makoisan suklainen ja vähän järeämmän kokoisia murohippusia oli vaihteeksi metkaa syödä. Jotenkin monipuolinen ja ajatuksia herättävä muroelämys kaiken kaikkiaan.

Muroista nauttivat myös Reino-koira, joka pääsi niitä lattialta noukkimaan, sekä Pelle-laukkuni, joka imaisi osan muropaketin sisällöstä sisuksiinsa - älkää kysykö miten.

Murorakkauteni ilmentymä

Tämä blogi syntyi, kun rakkauteni muroihin ja rakkauteni blogeihin kohtasivat toisensa ja viettivät muutaman kiihkeän yön peuhaten pääkoppani sisällä. Minulla ei ole bloginpitoon tarvittavaa aikaa, tietotaitoa saati välineistöä laadukkaiden kuvien näpsimiseen, mutta joskus sitä on vain annettava intohimon viedä. Elämä on liian lyhyt, niin kuin siinä Chisun biisissäkin lauletaan. Lisäksi miulla on flunssa, enkä koe kykeneväni älylliseen toimintaan.
 

Sepä selittelystä. Asiaan.

                                

Olen rakastunut muroihin. Olen ollut jo pitkän aikaa. Jos en rakastaisi melkein yhtä paljon kaikkia muitakin ruokia, voisin kuvitella syöväni pelkkiä muroja. Viettäessäni pidemmän aikaa pelkästään oman itseni seurassa elämäni usein ajautuukin perin muroisille raiteille. Muiden ihmisten läsnäolo rajoittaa käyttäytymistäni murojen kanssa jonkin verran, enkä välttämättä kehtaa ahtaa kokonaisen muropaketin sisältöä suihini parissa tunnissa. Jossain vaiheessa elämääni yksinkertaisesti kielsin itseltäni murojen ostamisen kokonaan suunnattoman lihoamisen pelossa.

Nykyään olen jälleen palannut onnellisin mielin murohyllyjen äärelle, ja tämän blogin perustaminen antaa minulle mitä mieluisimman tekosyyn hifistellä murohankinnoissani. Hifistelyllä tarkoitan siis sitä, etten aina ostakaan niitä kaikkein terveellisimmiksi luokiteltuja muroja, vaan murokippooni ovat tervetulleita tästä lähtien niin suklaakuorrutetut kuin sokerilla kyllästetytkin muroelämykset. Pyrin kokeilemaan kaikkia löytämiäni murolaatuja, sekä arvioimaan niitä äärimmäisen subjektiivisesti mutta muroharrastelijan autuaalla innokkuudella. Tähänastisen elinkaareni aikana en ole vielä kertaakaan törmännyt muroihin, joista en olisi pitänyt - ehkä tämän projektin myötä sellaisiakin löytyy. Muroiksi kategorisoin kaiken kotitekoisesta myslistä corn flakeseihin, muro-käsite on siis tässä blogissa varsin laaja. Murokokeilujani vielä ennestään edistääkseni on tarkoituksenani myös silloin tällöin sekoitella muroihin jotain muutakin kuin perusmaitoa. Tällä hetkellä mahdollisina murohöysteinä mieleen tulevat lähinnä marjat, hillot ja hedelmät, mutta kenties jotain vähän erikoisempiakin viritelmiä kokeillaan... Itsehän olen yllytyshullu.

Kuvat täältä , täältä ja täältä