Isä söi aina murojansa maidon kera, ja paineli murot huolellisesti maidon alle lusikallansa. Kaikkien hiutaleiden piti saada maitokastelu. Kyllä siinä joka aamuisessa murotoimituksessa oli jotain pyhää, jota nyt lämmöllä muistelen.
Sitten äitini eräänä päivänä keksi että maissihiutaleet ovat epäterveellisiä, ja että isä niistä lihoaa. En tiedä onko sillä niin kamalasti väliä mitä muroja isä syö, kun on aina aika hoikka ja terve ja urheilullinen ollut, mutta äidin mielestä muutoksen oli tultava. Ja niin saapuivat myslit keittiömme murolaatikkoon. Muistan että isä kokeili melkein kaikkia myslejä mitä kaupastamme löytyi, ja minäkin niitä sitten mutustelin. Lopulta löytyivät Kilomyslit, ja niistä tykkäsi niin isä kuin minäkin.
Isä syö myslejä joka aamu banaanijogurtin kera, ja minusta se on aikas outoa että isä pistää sen jogurtin siihen myslien päälle. Ja sitten se jättää ne myslit maustumaan sinne jogurtin alle siksi aikaa että käy lukemassa tekstiteeveetä. Itsekin syön myslejä aina mieluiten jogurtin kera, tänä aamuna valikoitui myslien alle hedelmämixpommi- mikälie -jogurtti - ja nimenomaan alle. Oikein parhaimmistoa ovat nämä Kilomyslit myslien maailmassa, mitä en tokikaan tarpeeksi hyvin vielä tunne. Paitsi pussin tyhjentyessä kun alkaa nuo kivat kuivat hedelmäkokkareet ja rusinat loppumaan ja on vaan tuota kuivakkaa myslihipsua jäljellä - it's no fun then.
Kotikotona ollessani en paljon muuta ikinä syökään kuin myslejä ja jogurttia. Hyvää myös yösyömisenä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti