Ei vieläkään kameranlaturia eikä näin ollen kameraakaan :( Onneksi sain nyt sentään käyttööni Miken mahtavan mega-Nikonin, jonka mieluusti vohkisin ja ottaisin omakseni, vaikken osaakaan sitä laisinkaan käyttää. Ah sitä murojen kuvaamisen autuutta! Maistelussa olivat tänään sisareni Venlan kaapista löytyneet murot, jotka ovat lähteneet hupenemaan huomattavasti tavanomaista nopeammin nyt kun minä, eli armas allekirjoittanut muromonsteri, olen saapunut vieraisille :B
Kummipoikanikin näyttää jo nuorella iällä arvostavan muropakettien pyhyyttä, vaikkei ikä (eikä oikein suukalustokaan, alaleuassa kaksi hammasta) vielä murojen syöntiin riitäkään. Emppulimppu on myös kiinnostunut meikeistä, kengistä ja syömisestä,joten meillä tulee varmasti olemaan paljon yhteistä.
Mörssötettävinä olivat tänään siis Rainbown hedelmäinen muromysli (paketin ruotsinkielinen puoli siinä sopivasti esillä, kun nyt täällä svenska-talande bättre folkin seassa luimuillaan) sekä Elovenan täysjyvämurot - melkein terveellistä jopa, mutta aiai kun hyvää.
Vasemmalla siinä hedelmäiset muromyslit ja oikealla täysjyvämurot. Venlalla on tapana lisätä noihin täysjyvämuroihin hitusen sokeria, joten niin tein minäkin. Hivenen kuivakan makuisiahan nuo Elovenat olivat, mutta rakenne oli jotenkin niin ihastuttava, ettei se juurikaan haitannut. Lisäksi kuivakka maku luo illuusion terveellisyydestä mikä taas luo minulle illuusion paremmasta ihmisyydestäni, joten kyllä arvostan. Hedelmäiset muromyslit taas ovat ehdottomasti muromyslien aatelia, joita muistaakseni söin joskus nuoruudessani useinkin. Tuotteeseen on sullottu mm. ananasta, banaania ja persikkaa, mikä saattaa kuulostaa hiukkasen äklöltä, mutta toimii jotenkin täydellisen harmonisesti. Bon!
On se hienoa että murot maistuu muillekin perheeni jäsenille kuin itselleni :)
Tänään oli kerrassanssa niin mainio sää, että jopa minäkin antauduin ulostauttamaan itseni. Noiden ällöreippailijoiden perässä roikkuminen oli sen verran väsyttävää, että torkahdin sitten sohvalle, ja jouduin Miken kameroinnin uhriksi. Näytin kuvissa sen verran läskinaamalta että rupean oikeasti harkitsemaan jotakin laihduttavia toimia. Entä jos rupeaisinkin syömään pelkästään muroja? Tai jospa vaan liikkuisin joskus. Hmm.
Onneksi Mikke sentään tajusi ottaa kuvia esteettisemmistäkin asioista kuin minusta rötköttämässä sohvalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti