Kaikelle on aikansa ja paikkansa - Kid's Happy Moment

Muroblogin ensimmäinen ja täten tokikin suurenmoinen murokokeilu suoritettiin rakkaan Annan lapsuudenkodin lempeässä vilttimaailmassa. Anna on suuri Coco Popsien ystävä (niin kuin luonnollisesti itsekin olen - lähdetään nyt siis siitä olettamuksesta että rakastan kaikkia muroja), joten kummallekin uusi tuote Coco Pops ROCKS lähti kaupasta mukaan ilman liikoja empimisiä.

Kumpikin murotestaaja oli ehtinyt jo syödä itsensä pullolleen, joten muronhimo ei ehkä testaushetkellä ollut suurimmillaan. Miehän vallattomasti mutustelin mm. alla olevassa kuvassa John Lennonin ja pandan kanssa poseraavaa karpalosuklaakeksiä, oikein namia, ja taisi siinä ,kröhröhm, jotain muutakin suuhuni upota. Se on niin ammollansa aina ja vetää ruokaa puoleensa kuin musta aukko...

Tämän tunnustuksen tarkoituksena oli tietysti painottaa sitä, että vähemmän ähkyssä olotilassa murot olisivat saattaneet maistua makoisammilta.

Varpaat sinä Annan iloksi näkyvillä nätisti.

Murot koostuivat "rapeista, suklaanmakuisista maissipalloista ja kaura-, riisi- ja vehnätyynyistä" ja ulkonäöllisesti sekä murot että Annan residenssi olivat sen verran mieltäni kiihottavia että näpsin kuvia kukkuraisista murokulhoistamme kahteen eri paikkaan sijoitettuina.

 

  

Tykkään tästä enkelityyppihyypiöstä kovin.

 

Kummassakaan meistä Coco Pops Rocksit eivät herättäneet suurta rakkauden paloa, mutten missään nimessä moittisi näitäkään muroja pahanmakuisiksi. En sylkisi kuppiin jos uudestaan tarjottaisiin, so to say. Itse asiassa syön muroja tälläkin hetkellä, halusin toisen mielipiteen itseltäni. Ja hyvä niin, itse asiassa tykkään niistä nyt hieman enemmän. Kieltämättä isommissa tyynyissä on havaittavissa hieman oudohkoja makuvivahteita. Turhan makeita ja täyttäviä ehkäpä murot noin kokonaisuutena. Annalla oli ongelmia syödä kipposensa tyhjäksi ja röyhtäykset jälkeenpäin olivat kuulemma epämiellyttäviä. Muropaketissa varoiteltiin mahdollisista hasselpähkinän ja maantelin jäänteistä (eikös niistä aina varoitella), ja tällä kertaa jopa epäilin pienimuotoisen pähkinäallergiani hieman kurkkivan kurkun pohjalta. Ainakin ikävän raapiva efekti muroilla suussa oli.
Mutta kyllä ne maistuivat silti - maku kokonaisuutena makoisan suklainen ja vähän järeämmän kokoisia murohippusia oli vaihteeksi metkaa syödä. Jotenkin monipuolinen ja ajatuksia herättävä muroelämys kaiken kaikkiaan.

Muroista nauttivat myös Reino-koira, joka pääsi niitä lattialta noukkimaan, sekä Pelle-laukkuni, joka imaisi osan muropaketin sisällöstä sisuksiinsa - älkää kysykö miten.