Itse olin jo useamman kerran kyseisiä muroja maistellut, ja aina niistä nauttinut. Ja niin mie nytkin. Kiinnostavampaa oli siis kuulla Annan ja Leean mielipiteitä näistä "suklaan- ja toffeenmakuisista vehnä-riisimuroista" joihin on kaikenlisäksi lisätty "8 vitamiinia, rautaa ja kalsiumia". On se mahtavaa.
Anna ja Leea on maitovammasia, siksi söivät vähemmän muroja tällä kertaa ku oli vaan normimaitoa tarjolla. Ja itselläni ylläripylläri täysinäisin kipponen.
Ja hienoahan näissä muroissa on se,.etteivät ne maistu laisinkaan terveellisiltä (enkä nyt ihan varma ole, ovatko ne edes kovinkaan) vaan kertakaikkisen mukavilta ja makioilta vain. Mie siis tykkään. Ja Annakin. Leea taas jäi kaipaamaan lisää leijonameininkiä. Niin, eihän noista muroista nyt oikein millänsäkään se suklaapatukka mieleen tule. Mutta olen silti onnellinen niistä. Kyllä. Olisin myös onnellinen Lion-patukoiden paluusta. Tai no, pysyköön poissa, yritän vältellä suklaata. Paitsi ostin tänään kyllä Pandan uutta suklaanmakuista makeistahnaa. Mutten vielä ole maistanut. Jännittävä pussukka. Kaverini Peten mukaan sitä pitää levittää iholle ja syödä siitä. Onhan niitä kaikenlaisia suklaahoitoja olemassa.
Tämän postauksen otsikosta muuten (muropaketista siis poimittu)... Vaikuttaa aikalailla siltä että murot on melko laajalti suunnattu nuoremmalle väestölle, lapsille ja nuorille. Miksihän näin?
Me ollaan ainakin tällä hetkellä kovasti energian kaipuussa. Kuinkahan paljon näitä muroja pitäis syödä että miedän raihnainen joukkomme jaksaisi innostua lauantai-illan riennoista ja ryminästä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti